Joulu joka päivä

Joulu tuli, joulu meni. Onneksi sitä tuli juhlistettua useampana päivänä. :) Jouluaatto vietettiin Helsingin kodissa miehen perheen kanssa. Joulupäivänä lähdimme sitten Nooran kanssa viettämään maalaisjoulua omaan kotiini. Joulupukki toi minulle toiveeni mukaan toimivan kameran, joten jospa näitä kuviakin alkaisi tulla enemmän :) Edellinen kamera kun toimi vähän milloin halusi - jos silloinkaan..

Oma kuusi Helsingissä

Kotona oli perinteisempi olkikoristeinen kuusi

Pitihän sitä nyt uutta peittoa päästä maistamaan!

Hirmuinen kasa lahjoja kertyi (ja tästä puuttuu vielä aika iso osa)

Mutta on joulu muutakin kuin joulukuusia ja lahjoja! Vietimme pitkän tovin laatuaikaa mumman, faarin, kolmen tädin ja enon hellässä huomassa.

Äitin villapaita on erityisen maukas - tai ainakin sitä pitää maistaa vähän väliä..

 

Tutti pyörii suussa ihan Nooran omasta tahdosta!

Jalat kovan tutkimisen alaisena :)

Meillä opetellaan pelaamaan lentopalloa pienestä pitäen. Tässä tosin lentopallon virkaa hoiti pilatespallo.

Noora aloitti muuten tämän aamun tuotteliaalla jumppatuokiolla ja oppi kääntymään mahalta selälleen! Kyllä taas äitiä hämmästytti. :) Palkinnoksi äiti osti uuden purulelun - hieno viilennettävä malli jolla on norsun kärsä! <3

Touhukas päivä

Kerrankin sain aikaiseksi jotain Nooran nukkumaanmenon jälkeen! :) Ja oikein kunnolla sainkin!

Tein muumitalon mallisen piparkakkutalon. Tämän taustalla on se, että kävin pikkusiskon kanssa viikko sitten jouluostoksilla ja Anttilassa sitten huomattiin muotit tähän mahtiluomukseen. Joojoo, itse olen myös sitä mieltä, että piparkakkutalo kuuluu ensiksi piirtää leivinpaperille ja siitä leikellä ääriviivoja pitkin piparkakkutaikinaan. MUTTA. En vaan voinut vastustaa! :D Onneksi miehen kaveri tuli kylään ja värväytyi pystytyskaveriksi - ei olisi nimittäin onnistunut yksin, sen verran meni temppuiluksi. Hyvät naurut saimme kyllä tästä operaatiosta osaksemme.

Lisäksi tein ihan perussinappia; muutama purkki omiin joulutouhuihin ja muutama purkki joululahjojen höysteeksi.

Sitten vielä lisäksi tein omenakanelihilloa - yksi purkki itselle ja toinen joululahjaan.

Käytiin Nooran kanssa myös tonttuilemassa Jumbossa. Tipu pysy muuten tosi virkeänä (eli siis piti koko ajan istuskella sylissä hämmästelemässä maailmaa), paitsi tietenkin sitten kun oltiin lähdössä - käytiin vaan ruokakaupassa kääntymässä niin neiti sammahti vaunuihin ihan totaalisesti. Voi pientä. <3

Neulomisintoilua

Olen saanut tämän kuukauden hiljaiselon aikana jotain aikaiseksikin. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne mitään, joten nyt tulee kaikki kerralla :)

Miehelle neuloin lämmikkeeksi joustinneuleisen pipon ja lapaset isänpäivälahjaksi (tosin sain nyt vasta aikaiseksi että päättelin ne :D Se on jostain syystä kaikkein ärsyttävintä koko neulomisessa vaikka aikaa siinä ei mene kuin viisi minuuttia, jos sitäkään!)

Lanka: Novita Tempo

Puikot: 8

Itselleni neuloin muhkean kaulurin lämmikkeeksi. Kauluri oli nopea ja helppo tehdä. Koko matkalta vaan kohoneuleena :) Tosin päättelin ilmeisesti hiukan liian tiukalle, kun toinen reuna on kireämpi kuin toinen, mutta virheistä oppii!

Lanka: Novita Crystal

Puikkona koon 10 80cm pyöröpuikko

Nyt on kova joululahjatehtailu myös käynnissä neulomisen osalta, jospa tässä vielä ehtis muutamat lapaset/villasukat ainakin neuloa :) Itselle pitäisi myös neuloa uudet lapaset, sillä toinen kovalla työllä virkatuista lapasistani katosi kun kävin tekemässä koululla tenttiä :(

Joululahjoista puheenollen.. Kuulun niihin ihmisiin jotka ostaa aina viime tipassa kaikki lahjat ihan paniikissa. No - en tänä vuonna! Suurin osa lahjoista on jo ostettu ja osa on jo paketissakin! :) Hämmästyttävää aktiivisuutta!

Ennen kuin minusta tuli äiti

 

 

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti. 

 

~ Tuntematon runoilija ~

Syntymäpäivälahjoja

Tänään aamulla pyysin Nooralta, josko voisi edes tänään olla kiltisti (eilen kun huudettiin/kitistiin klo 9-19). Siinähän sainkin kaikkein parhaan syntymäpäivälahjan, kun tämä toive toteutui! :) Päivä sujui huutelematta, iloisesti jokellellen ja mallikkaasti päiväunia nukkuen. Päivän kruunasi se, kun olin laittanut Nooran selälleen lattialle viltin päälle ja käännyin hetkeksi ympäri. Käännyttyäni takaisin Noora makasikin mahallaan ja nauraa kikatti ääneen. Alkoi siinä sitten äitiäkin hymyilyttää ja kikatuttaa :) Sama kääntymistemppu toistettiin vielä n. 10 kertaa. Äidin piti tosin käydä välillä kääntämässä selälleen, jotta päästiin taas jatkamaan harjoituksia. Sitten vielä se mahalta selälleen kääntyminen ja voidaankin siirtyä ryömimiseen :)

HiiOP ja ympäri mennään!

Sain muuten lapaset ja piponkin tehtyä viime viikolla. Mielestäni ihan hyvällä tahdilla, kun tein niitä vain Nooran nukkuessa. Lapasiin meni yhteensä 6 tuntia ja pipoon 3 tuntia. Nyt on jo seuraavat kutomiset työn alla.. ;)

Vähän vielä häiritsee tuo, miltä virkattu lapanen tuntuu kädessä. Ehkä siihenkin tottuu :) Jos ei, teen neulomalla toiset. Harkinnassa on myös tehdä kauluri samasta langasta - neulomalla.

Ja vielä loppukevennykseksi:

Hyvät on palikat!

Myrskyn jälkeen paistaa aurinko

Tänään on ollut aikamoinen vuoristoratapäivä. Nooralla on vaihtunut tunnetilat puolen tunnin välein laidasta laitaan. Välillä on huudettu niin kovaa ja hellittämättä, että olen joutunut kävelemään kotona peltorit korvissa Nooraa kannellen. Seuraavassa hetkessä kiukku onkin poissa ja sen tilalla loistaa aurinkoinen naama. Noh, ehkä se on Nooran mielestä parasta viihdettä...?

Meillä on päästy lelujen makuun...

...ja ne saavat todellista hellyyttä osakseen <3

Olen nyt vihdoinkin päässyt vauhtiin siinä virkkaamistouhussa. Kyllähän siinä alkuun meni hetki, että tajusin mistä siinä hommassa on kyse - virkkasin, purin, virkkasin, purin. Alotin uudestaan ainakin 20 kertaa. Nyt oon kuitenkin päässyt tämän päivän alotuksella (virkkasin ehkä puoltoista tuntia - en olis ikinä uskonut, että virkkaaminen on noinkin nopeaa puuhaa.. :D) etusormen juureen niin eiköhän tää lapanen saada loppuunkin asti. Sit olis vielä se toinen..

Alku

Kaikki täytyy aloittaa jostain. Tästä alkaa oma "bloggausurani". Olen jo pidempään katsellut (ei voi oikeastaan sanoa seuraillutkaan..) muiden blogeja ja miettinyt, että pitäisiköhän itsekin perustaa oma blogi. Noh, tässä sitä nyt ollaan.

Olen 23-vuotias 3 kuukautta vanhan Noora-tytön äiti. (Tuntuu muuten hassulta nähdä tuo lause kirjoitettuna. :)) Perustin tämän blogin, jotta saisin jotain muutakin sisältöä päiviini kuin (ihastuttavan) tyttäreni.

Olen innokas aloittamaan kaikennäköistä uutta; tänään kävin ostamassa Prismasta kaksi kerää Novita Tempo -lankaa, virkkuukoukun (kokoa 8) sekä puikot (kokoa 6). Tämä siksi, että lueskelin aikaisemmin tänään vanhan luokkakaverini blogia, jossa oli kuvia hänen tekemistään virkatuista lapasista - innostuin itsekin! Olen aina vihannut virkkaamista - ihan siitä asti kun ala-asteella harjoiteltiin virkkaamaan patalappua. Omastani tuli kuppi. Nyt kuitenkin aion rohkaistua ja virkata itselleni lapaset sekä neuloa itselleni pipon. Saa nähdä kuinka käy. ;) Onneksi neulominen kuitenkin sujuu paremmin, kunhan työ ei ole liian suuri - silloin kiinnostus lopahtaa. Jos lopputulos on siedettävä, laitan tänne kuvia.

On jokseenkin masentavaa, että äitiyslomalla pitäisi lukea tentteihin. Maanantaina olisi kuitenkin kaksi tenttiä tiedossa. Niihin ilmoittautuessa se tuntui hyvältä ajatukselta - ei enää. Pystyn keskittymään lukemiseen vain silloin kun Noora nukkuu ja valitettavasti nykyisellään päiväunet ovat lyhentyneet tuntiin. Ei siinä hirveän pitkälle pötkitä.

Noora sai viime perjantaina kolme rokotusta ja oli melkein viikon kovin itkuinen. Nyt on kuitenkin ollut kiva katsella kun tyttö alkaa olla taas oma itsensä - juttelee käsilleen, maisteleekin niitä jutteluiden välissä (välillä juttelee myös käden ollessa suussa) ja oppii kaikkea uutta. Tällä viikolla on opittu tarttumaan leluun ja viemään se suuhun sekä kääntymään vasemmalle kyljelle. Oikealle kyljelle käännyttiin ensimmäistä kertaa jo kaksi viikkoa sitten. Näiden uusien oppien myötä on tullut päivä päivältä enemmän sellainen tunne, ettei tuo ole enää ihan pikkuvauva. Ehkä se on hyvä?

Noora

Johanna-tädin ottama kuva.