torstai 28. lokakuuta 2010

Alku

Kaikki täytyy aloittaa jostain. Tästä alkaa oma "bloggausurani". Olen jo pidempään katsellut (ei voi oikeastaan sanoa seuraillutkaan..) muiden blogeja ja miettinyt, että pitäisiköhän itsekin perustaa oma blogi. Noh, tässä sitä nyt ollaan.

Olen 23-vuotias 3 kuukautta vanhan Noora-tytön äiti. (Tuntuu muuten hassulta nähdä tuo lause kirjoitettuna. :)) Perustin tämän blogin, jotta saisin jotain muutakin sisältöä päiviini kuin (ihastuttavan) tyttäreni.

Olen innokas aloittamaan kaikennäköistä uutta; tänään kävin ostamassa Prismasta kaksi kerää Novita Tempo -lankaa, virkkuukoukun (kokoa 8) sekä puikot (kokoa 6). Tämä siksi, että lueskelin aikaisemmin tänään vanhan luokkakaverini blogia, jossa oli kuvia hänen tekemistään virkatuista lapasista - innostuin itsekin! Olen aina vihannut virkkaamista - ihan siitä asti kun ala-asteella harjoiteltiin virkkaamaan patalappua. Omastani tuli kuppi. Nyt kuitenkin aion rohkaistua ja virkata itselleni lapaset sekä neuloa itselleni pipon. Saa nähdä kuinka käy. ;) Onneksi neulominen kuitenkin sujuu paremmin, kunhan työ ei ole liian suuri - silloin kiinnostus lopahtaa. Jos lopputulos on siedettävä, laitan tänne kuvia.

On jokseenkin masentavaa, että äitiyslomalla pitäisi lukea tentteihin. Maanantaina olisi kuitenkin kaksi tenttiä tiedossa. Niihin ilmoittautuessa se tuntui hyvältä ajatukselta - ei enää. Pystyn keskittymään lukemiseen vain silloin kun Noora nukkuu ja valitettavasti nykyisellään päiväunet ovat lyhentyneet tuntiin. Ei siinä hirveän pitkälle pötkitä.

Noora sai viime perjantaina kolme rokotusta ja oli melkein viikon kovin itkuinen. Nyt on kuitenkin ollut kiva katsella kun tyttö alkaa olla taas oma itsensä - juttelee käsilleen, maisteleekin niitä jutteluiden välissä (välillä juttelee myös käden ollessa suussa) ja oppii kaikkea uutta. Tällä viikolla on opittu tarttumaan leluun ja viemään se suuhun sekä kääntymään vasemmalle kyljelle. Oikealle kyljelle käännyttiin ensimmäistä kertaa jo kaksi viikkoa sitten. Näiden uusien oppien myötä on tullut päivä päivältä enemmän sellainen tunne, ettei tuo ole enää ihan pikkuvauva. Ehkä se on hyvä?

Noora
Johanna-tädin ottama kuva.

Ei kommentteja: