Vaikka blogi onkin viettänyt hiljaiseloa niin on meillä silti sattunut ja tapahtunut! (Äiti on vaan ollut liian uupunut kirjoitellakseen) Joten päivitetään nyt kaikki asiat kerralla!
Kävin tuossa äsken kameran sisältöä läpi ja totesin, että aika vähän niitä kuvia on viime aikoina tullut räpsittyä. Lähinnä ehkä hassuista tilanteista. Mutta laitellaanpa niitä tänne :)
Olemme viime aikoina keskittyneet syömisen harjoittelemiseen. Ja no.. Lopputulos on ollut aina enemmän tai vähemmän sotkuinen. Lusikka/Haarukka löytää kyllä lautasen ja suun, mutta valitettavasti se välillä eksyy hieman pöydälle tai lattialle. Ja sitten kun ruokailuvälineet on heitetty nurkkaan, joko työnnetään sormet esim. jogurttiin (jonka jälkeen päähän) tai sitten tartutaan kaksin käsin lautaseen ja kipataan se nurin. Pöydälle tai lattialle. Syliin ei ole (vielä) kertaakaan osunut!
 |
| Ensimmäinen itse "syöty" jogurtti |
Apinaisemme on keksinyt
nuuhkuttamisen ja sitä on nykyään tehtävä aina (siis kunhan nenä ei ole tukossa). Tätä tullaan tekemään naaman eteen ja tehdään kauempaa. Ja sitten odotetaan että nuuhkutukseen vastataan. Eli nuuhkuttamisella tarkoitan nopeaa nenänkautta hengittämistä. Siihen lisättynä mutrulle menevä suu ja rullalle menevä alahuuli sekä tietysti vinkeä katse niin paketti on valmis! Valitettavasti kamerani ei ole riittävän nopea tallentamaan tätä tapahtumaa, joskin yrittäessä sattui kohdalle aika hauskoja kuvia.. :D
Hämmästelin tuossa aikaisemmassa tekstissä aikaisia
heräämisiä ja nukkumaanmenoja. Lopputuloksena on ollut se, että Noora menee kiltisti nukkumaan seitsemältä ja herää puoli seitsemältä (herättämällä). Eikä minkäänlaisia hämmennyksiä tullut rytminmuutoksesta. Mulla on ollut sitten kivasti omaa aikaa iltaisin ja olen ehtinyt remontoimaan, neulomaan, siivoamaan (brr...) ja tuijottelemaan telkkaria rankkojen harjottelupäivien päätteeksi.
On pistänyt kovasti harmittamaan se, että hoitopaikan toiseksi nuorin (on yksi viikon nuorempi.. ;)) on ollut hoidossa joka aamu ensimmäisenä ja on haettu viimeisenä. Mun on tarvinnut itse olla harjoittelussa klo 8 (tai nyt tässä jälkimmäisessä harjoittelussa 7.30) ja olen päässyt klo 16. Siihen päälle Helsingin sisäiset matkat niin siitä muodostuu lapsen pitkä päivä. Voi niitä onnellisia vanhempia joilla on onnistunut vanhempien keskeinen työn portaistaminen. Ei tule onnistumaan meillä..
Toisinaan kun haen Nooran hoidosta, vastapestykin tukka on hyvin mielenkiintoisen tuntuinen. On se kiva että edellisenä iltana pesty tukka pysyy hoitopäivän päätteeksi pitkiäkin aikoja näin:
Meillä oli viime perjantaina
viihdytysvieraita. Nooran pikkuserkku ja hänen äitinsä. Eli siis serkkuni vaimo ja hänen lapsensa. Jos tätä nyt voi enää monimutkaisemmin ilmaista. :) On hauska huomata miten 4kk nuorempi lapsi on lähes samalla tasolla kuin Noora. Ja joissain asioissa paljon pidemmälläkin. Herralla sujuu käveleminen jo (ehkä vähän huterasti, mutta sujuu kuitenkin!) ja ensimmäiset kolme sanaakin on jo putkahtaneet: kettu, lentää ja kirja. Ei mitään helppoja sanoja! Lisäksi osoitellaan lamppua ym. esineitä.
Noorahan ei siis vielä puhu.
Mitään kieltä.
Välillä olemme miehen kanssa olleet vakuuttuneita siitä, että Noora on sanonut
pappa, mamma tai äiti. Mutta mene siitä sitten takuuseen kun toinen ei sano toista kertaa.. :P Eli joko ollaan kuultu omiamme tai sitten meitä härnätään! Noh, eiköhän tuo lapsi joskus vielä puhu ja sitten sitä vasta onkin vaikea saada hiljaiseksi! ;)
Noora ei myöskään näyttäisi olevan niin kiinnostunut ympäristöstään että haluaisi tietää esineiden nimiä. Meillä ei siis myöskään osoitella mitään. Jospa sekin vaihe joskus tulee.. :)
 |
| Tässä kohtaa Noora yritti repiä pikkuserkkunsa pois vaunukyydistä ;) |
 |
| No jos mä nyt vähän poseeraan! |
Ja sitten vielä omaa napaa..:
Olen
neulonut koulussa istuen aika paljon - yhdestä ikuisuusprojektista on 3/4 valmiina. Sattui vaan tämä 5 viikon työharjoitteluputki pahasti väliin ja neuleet päätyivät koppaansa takaisin odottelemaan oppitunteja.
Voi miten rentouttavaa onkaan neuloa koulussa! Pystyn keskittymään opetukseen paremmin ja neulominen etenee hujauksessa - eikä kukaan ole nykimässä lankakerää.. :) Vielä viikko harjoittelua jäljellä ja sitten pääsen takaisin neulomispuuhiin.
Siellä työharjoittelussa onkin sitten nimenomaan
sattunut. Ja
tapahtunut. Olin eilen katsomassa sektiota, joka myöhästyi n. 3 tuntia jonka takia ei sitten päästy syömään silloin kun piti. Siellä sitten seisoskelin ja katselin leikkauksen etenemistä (ja ei - se ei tehnyt tippaakaan pahaa) kunnes havahduin siihen, että makasin lattialla selälläni, joku piti mua jaloista kiinni, poskeen sattui enkä nähnyt mitään. Kiva. Olin pyörtynyt ilman mitään ennakkovaroituksia - verensokerit ja verenpaineet romahti. Nyt sitten pyörin lopun harjoittelusta siellä vasta synnyttäneiden keskellä naama enemmän tai vähemmän turvoksissa ja erittäin värikkäänä. Tästä en kuitenkaan ehkä laita kuvaa ;)
Tänään on ollut poski ehkä jopa vielä enemmän kipeä kuin eilen. Lääkäri ainakin sanoi ettei ole murtunut, mutta katsotaan nyt..
